Onko pörssi yliarvostettu? – P/E inflaatiokorjattuna

Avainsanat

, , , ,

Pörssi takoo varsinkin ison meren takana ennätyksiä toisensa jälkeen ja arvostustasot P/E:llä mitaten ovat lähellä historiallisia huippuja. Suomenkielisessäkin mediassa ja somessa varoitellaan päivittäin ovella vaanivasta pörssiromahduksesta, pelkokertoimen alhaisuuskin tarkoittaa tällä kertaa kasvanutta romahdusriskiä. Toisaalta myös päinvastaista uutisointia jatkuvasta noususta on päivittäin ja sijoittajaluottamus on melko korkealla tasolla, joten pelottelu-uutiset eivät ole uponneet sijoittajien enemmistöön.

Tässä kirjoituksessa yritän osin tarkoitushakuisen optimistisesti osoittaa, ettei jenkkien S&P 500:n P/E itse asiassa ole erityisen korkealla, kun se suhteutetaan inflaatioon ja korkotasoon. Lisäksi yritän selvittää miten markkina on yleensä vastaavien tilanteiden jälkeen kehittynyt eli olisiko tulevalle vuodelle luvassa keskimääräistä parempaa vai heikompaa omaisuudenkasvua? (jäi odottamaan joulun jälkeiseen aikaan) Inflaatiokorjattua P/E:tä näkee mielestäni lasketun hämmästyttävän harvoin, jos koskaan? Shillerin P/E kyllä huomioi inflaation, mutta siinä lasketaan edellisten kymmenen vuoden keskituottoja, mikä tekee mittarista ehkä hieman jähmeän. Kommenteista tuli vielä tarkennus, että Shillerin P/E EI huomioi tämän päivän inflaatiota, vaan ainoastaan korjaa edellisten 10 vuoden tuotot tämän päivän hintoihin.

Koska minä+iPad+Open Office+Android+Wordpress on korkeamman asteen yhtälö, niin oikaisen nyt ensivaiheessa tulosten esittelyssä ja julkaisen hiomattoman blogauksen joulunkin painaessa päälle. Joulun jälkeen Microsoft päässee taas avukseni ja voin unohtaa tämän hipster-painajaisen.
Kaikki tiedot sain Multpl.com:ista 23.12.2016 ja kaikki koskevat S&P 500:sta ja korot USA:ta. Kultakin vuodelta otettu vain tammikuun alun luku, paitsi 2016 myös tuorein arvio, jonka päiväys 23.12. Seuraavaan kehitysversioon voisin ottaa kaikki kuukaudet mukaan.

Tunnusluvut ja laskelmat:

Shillerin P/E 27,94 (ollut muuten ”hälyttävän” korkealla jo vuosikymmeniä)

P/E 26,01 (eri lähteistä suurta vaihtelua, joskus alle 20, miksiköhän?)

Earnings 3,85% (eli P/E:n käänteisluku)
Inflaatio 1,64% Reaali-earnings 2,21% (1990-2016 keskiarvo 2,23%) eli ”reaali P/E”, 100/2,21 = 45,2.
1 vuoden korko 0,87% Earnings-1v korko 2,98% (1,61%)
10 vuoden korko 2,55% Earnings-10v 1,3% (0,04%)

Extrana earnings – 10% vero – inflaatio = 1,83% (1,76%). 10% vero hatusta heitetty arvio veron vaikutuksesta, kun huomioidaan, että veroa voi lykätä ja saada vähennyksiä siihen. Tällä laskutavalla siis, inhorealistisesti maksetaan veroa inflaatiosta, mikä osaltaan oikeuttaa alhaisen inflaation ajan arvostuskertoimia. Herää tässä kyllä kysymys joko laskelmieni oikeellisuudesta tai kurssinousun oikeutuksesta, jos alle 2%:n inflaatio- ja verokorjatut earningsit ovat olleet todellisuutta jo pitkään?

Kaikki laskemani luvut taisivat jäädä 1800-luvulta alkaneen datan keskiarvoista jälkeen, mutta kun rajataan tarkastelu välille 1990-2016, niin tämän hetken luvut ovat kahdella mittarilla keskiarvon tasolla ja kahdella mittarilla selvästi keskiarvon paremmalla puolella eli kurssien nousullekin olisi varaa. Vuoden 1990 jälkeenhän S&P 500 on inflaatiokorjattunakin kasvanut 3,5 – kertaiseksi, joten sillä radalla on hyvä jatkaa.
Koronnousu voisi nopeasti heikentää laskemiani tunnuslukuja, mutta keskimäärinhän pörssillä on mennyt nousevien korkojen aikaan hyvin.

Näissä tunnelmissa on hyvä rauhoittua kinkunpaistopuuhiin, hyvää joulua lukijoille!

– J

Osakemarkkinoiden anomaliat olemattomia rationaalisille sijoittajille?

Avainsanat

, , ,

hand-541427_640

Kuva 1. Tunnettu anomalia

Esitän hypoteesin, että osakemarkkinoiden tunnetuimmat riskikorjattua ylituottoa tuovat anomaliat muuttuvat heikoiksi tai olemattomiksi, jos sijoittajat pyrkivät rationaalisesti rakentamaan parhaita mahdollisia salkkuja

Eugene Faman v.1970 esittelemän tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mukaan markkinoiden toimiessa ihanteellisesti riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä, eikä markkinoilta voi saada riskikorjattua ylituottoa, sillä kaikki informaatio on osakkeissa niin nopeasti, ettei kukaan ehdi siitä hyötymään ja tekemään muita suurempia riskikorjattuja voittoja.

Kuitenkin vuosikymmenien varrelta on löydetty muutamia ilmeisiä anomalioita eli riskikorjattuakin ylituottoa tuoneita tapoja sijoittaa. Usein anomaliat katoavat niiden levittyä yleiseen tietoon, mutta jotkut anomaliat ovat olleet yllättävän sitkeitä, kuten arvo-osakkeiden ja pienyhtiöiden ylituotot, joita on saatu vuosikymmenienkin ajan. Väitän kuitenkin vähintään osan anomalioiden hyödystä häviävän, kun rakennetaan hajautettu, parhaaseen riskikorjattuun tuottoon pyrkivä salkku.

Aineisto ja sen käsittely

Tutkin seuraavaksi ilmiötä tarkemmin Portfoliovisualizer.com:in avulla.

anomaliat2014

Kuva 2. Eri anomaliat ja niiden korrelaatio USA:n pitkien valtionlainojen kanssa tammikuusta 2014 marraskuuhun 2016.

Kaikille tunnetuimmille anomalioille löytyy oma (smart beta?) ETF:nsä, joiden kautta anomalioiden tunnusluvut on helppo selvittää. Valitettavasti nämä ETF:t ovat niin nuoria, että saimme tähän ensimmäiseen vertailuun vain vajaan kolmen vuoden datan. Tänä aikana neljä anomaliaehdokkaista voitti USA:n koko osakemarkkinan Sharpen ja Sortinon luvuilla mitaten ja kaksi hävisi.

Parhaiten menestyi oma suosikki-anomaliani minimivolatiliteetti Sharpella 1,11 vs. koko markkinan Sharpe 0,72. Sattumoisin korrelaatio juuri samaisella USMV:llä on korkein, ja ainoana positiivinen, USA:n pitkien valtionlainojen (VUSTX) kanssa, mikä antaa jo ennen tarkempia laskelmia olettaa, että USMV:n ja VUSTX:in hajautushyöty jää pienemmäksi kuin koko osakemarkkinalla VTSMX ja VUSTX:illa, joilla on negatiivinen korrelaatio keskenään. Toiseksi paras Sharpe on momentumilla MTUM, ja yllätys yllätys sillä on myös toiseksi korkein korrelaatio (0) VUSTX:in kanssa. Arvoyhtiöiden (VIVAX) korrelaatio VUSTX:in kanssa on negatiivisin, josta voisi olettaa seuraavan hajautushyötyjä.

Tehokkaat rintamat ja tangenttiportfoliot

Seuraavaksi katsomme millaisia optimisalkkuja anomaliaehdokkaista ja bondeista olisi voinut muodostaa.

tangentit.png

Kuva 3. Tangenttiportfoliot. Ylhäällä oikealla kaikista anomaliaehdokkaista ja USA:n koko osakemarkkinasta vapaasti muodostettu tangenttisalkku, kolmessa muussa tapauksessa vain mainitut kaksi vaihtoehtoa Sharpen maksimoimiseksi.

Ensimmäiseksi annoin PFvisualizerin laskea parhaan mahdollisen salkun kaikista aiemmin esitellyistä anomalioista, USA:n osakemarkkinasta ja valtionlainoista ja Sharpeksi tuli 1,396 (kuvan 3. oikealla ylhäällä). Tämä salkku koostui lähes kokonaan juuri siitä kaikkein negatiivisimmin korkojen kanssa korreloineesta arvo-osakkeiden ryhmästä ja bondeista, minimivolaa vain mausteeksi. Lopuissa vaihtoehdoissa käytin vain yhtä osakelajia ja bondeja Sharpen optimointiin, jotta vertailu olisi mielekästä. Koko USA:n osakemarkkina jäi voittajasta jälkeen aivan marginaalisesti, Sharpella 1,38. Yksinäisenä suorittajana parhaiten menestynyt minimivolatiliteetin USMV jäi hieman jälkeen, Sharpella 1,3 eli minimivolatiliteetin yksin nauttima selvä ylituotto vaihtuikin lieväksi alituotoksi.

Koska näillä välineillä tämä meni aika työlääksi leikkaa-liimaa-askarteluksi, eikä liimanäpeillä oikein voi kirjoittaa, niin jätin nyt näiden esittämisen noihin neljään tapaukseen.. Loput yhdistelmät anomalia + bondit hävisivät kuvassa esitettyjä selvemmin, mutta kaikki saivat kuitenkin vähintään Sharpen 1. Perää pitivät tavalliset pienyhtiöt, samalla paikallahan ne tällä aikavälillä olivat yksinkin.

USA:n koko osakemarkkina yhdistettynä bondeihin hävisi siis Sharpella marginaalisesti, mutta voitti kuitenkin vuosituotoissa jopa 1%:lla arvoyhtiöiden ja bondien yhdistelmän. Tämä voisi selittyä sijoittajien halulla kasvattaa riskiään, koska heillä ei ole pääsyä riittävän halpaan ja rajattomaan velkavipuun. Samaa ilmiötä esitetään syyksi korkean betan osakkeiden alisuoriutumiseen riskikorjatulla tuotolla laskien.

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että SPY ETF eli S&P 500:ta seuraava ETF olisi saanut tangentti-Sharpekseen bondien kanssa vain 1,25 eli S&P 500 ei olisi pärjännyt yhtä hyvin kuin koko US markkina.

Kun jätetään laatu- ja momentum-ETF:t pois, saadaan mukaan pari vuotta lisää, 2012-2016.

anomaliat2012

Kuva 4. Anomaliaehdokkaat 2012-2016.

Jälleen parhaan Sharpen on antanut minimivolatiliteetti, mutta positiivisella korrelaatiolla bondien kanssa. Tällä kertaa vain kaksi anomaliaehdokasta voitti koko markkinan Sharpella ja Sortinolla mitaten, minimivolatiliteetti (USMV) selvästi ja arvoyhtiöt (VIVAX) niukasti. Hypoteesini kannalta olisi tietenkin toivottavaa, että ennen tangenttisalkun muodostamista anomaliaehdokkaat olisivat ylituottaneet. Seuraavaksi jälleen näistä muodostetut tangenttisalkut.

tangentit2012

Kuva 5. Tangenttisalkut 2012-2016. Ylin vasemmalta koko joukosta muodostettu, muut yhdestä osakeryhmästä ja valtionlainoista.

Jälleen suurinta ylituottoa yksin tuonut USMV jää Sharpella vähän muiden jälkeen hypoteesini mukaisesti, mutta tuo kuitenkin parasta absoluuttista tuottoa. Parhaat Sharpet tulevat suurten arvoyhtiöiden (VIVAX) varaan rakennetuille salkuille ja itse asiassa VIVAX on tällä kertaa osana yhdistelmäsalkkua vain kasvattanut etumatkaansa koko markkinaan verrattuna, mikä on vastoin hypoteesiani, tosin keskituotossa suurien arvoyhtiöiden avulla muodostetut salkut edelleen vähän häviävät koko markkinalle. Pienyhtiöt taas osina tangenttisalkkuja ovat pärjänneet Sharpella siedettävästi, mutta menettäneet absoluuttisen tuoton etumatkansa.
Seuraavaksi katsotaan pidempää aikaväliä, mutta valitettavasti harvempien anomalioiden kanssa.

Anomaliat ja optimoidut salkut vuodesta 1979 alkaen

1979-anomaliescorrelations

Kuva 6. Anomaliaepäiltyjen tunnuslukuja ja korrelaatioita vuosilta 1979-2016

Ihan ensin tulee mieleen, että kaikki ovat yllättävän lähellä toisiaan Sharpen luvuilla mitaten. Pienten arvoyhtiöiden 0,62:n Sharpe koko joukon paras ja Sortinossa paras osakeryhmistä. Tällä kertaa pienten arvoyhtiöiden korrelaatio bondien kanssa on hieman alempi kuin muilla osakkeilla lukuunottamatta vielä pienempiä micro cappejä.

Ja taas tehokkaita rintamia hakemaan. Aivan ensimmäisellä yrityksellä koko joukolle Visualizer antoi yli 90%:sti lyhyisiin valtionlainoihin sijoittavan salkun yli 2:n Sharpella. Ehkä varsinkin nykyisessä korkotilanteessa jätämme sen väliin ja otamme pois lyhyemmät korot vaihtoehdoista ja jätämme tarjolle lähinnä pitkiä korkoja, kultaa ja osakkeita.

1979-tangentit

Kuva 7. Tangenttisalkkuja vuosien 1979-2016 välille. Ylin vasemmalta koko joukosta, lopuissa vain yksi osakeryhmä + kulta ja tai bondit.

Tällä kertaa pienet arvoyhtiöt säilyivät johdossa Sharpellakin mitaten, mutta erot kutistuivat selvästi ainakin suhteellisesti. Sharpen luvuissa eroa oli korkeintaan 0,1 pienten arvoyhtiöiden eduksi, mikä oli nyt suhteellisesti paljon vähemmän Sharpen lukujen kaksinkertaistuttua kuvaan 6. verrattuna. Myös erot keskituotoissa laskivat noin puoleen (koko markkinaan verrattuna +3%/v -> 1,5%/v). Hypoteesini ei siis kokonaan nollaa pienten arvoyhtiöiden anomaliaa, mutta vie sen arvosta jonkun verran pois.

Tavallisilla pienillä yhtiöillä ei olleet lainkaan paremmat Sharpen luvut yhdistelmäsalkuissa kuin koko markkinan osakkeilla yhdistelmäsalkussa. Mid cap value jäi isojen ja pienten arvoyhtiöiden väliin (ei näy kuvassa).

Lopputulos ja yhteenveto

Salkun riskikorjatun parhaan tuoton hakeminen tuntuisi selittävän suuren osan kaikista anomalioista. Ylituotot ovat hyödyttömiä, jos niistä ei voi saada etua osana parasta mahdollista salkkua. Arvoyhtiöille, ja varsinkin pienille arvoyhtiöille tuntui kuitenkin jäävän mahdollista riski- ja ”salkkukorjattua” ylituottoa, tosin viime vuosina pienet arvoyhtiöt eivät ole ylituottaneet ja suuretkin jääneet absoluuttisessa tuotossa vähän jälkeen.
Kaupankäyntikuluja ja likviditeettiriskiä Portfoliovisualizer ei taida mitenkään huomioida, joten ne syövät ainakin osan pienten arvoyhtiöiden ylituotoista. Esimerkiksi iSharesin small cap valuen vuosikulut 0,25% eli noin 0,2% enemmän kuin halvimmilla jenkki-indeksirahastoilla. 1970-90-luvuilla tämä kustannusero lienee ollut huomattavasti suurempi, ja juuri silloin pienyhtiöiden ylituototkin olleet suurempia eli käteen jäänyttä ylituottoa ei ole välttämättä silloinkaan tullut niin paljoa kuin tilastojen mukaan näyttää.
Suuret arvoyhtiöt ovat edelleen ylituottaneet Sharpella mitattuna, ja osana tangenttiportfolioita jopa suhteellisesti paremmin kuin yksinään. Sen sijaan momentum-, laatu- ja minimivolatiliteettianomaliat olivat tässä mallissa ja tällä aineistolla hyödyttömiä.
kari_byron_by_user_ygx_-_08
Kun vielä huomioidaan, että tämän päivän tunnetut anomaliat todennäköisesti menettävät etuaan tulevaisuudessa, niin johtopäätöksenä anomalioiden perässä juokseminen jää helposti hyödyttömäksi tai jopa haitalliseksi, jos sijoittajan tavoitteena on paras riskikorjattu tuotto.
Edelleen epäilen, että juoksemalla muiden anomalioiden perässä mahdollisuus hyödyntää momentumia heikentyy, momentum kun tuntuisi toimivan parhaiten isojen indeksien kanssa, mutta ei välttämättä niinkään yksittäisten yhtiöiden tai hyvin erikoisien indeksien, kuten minivolan kanssa.

Itselläni tietenkin on salkussa melkein kaikkia anomalia-etf:iä, mutta ehkäpä jatkossa vähemmän.

– J

Ps. Tulipa melko julistava lopetus tähän. Ihan ensimmäinen vastaava kirjoitukseni sekä löydökseni kyseessä, että kyllä tästä varmasti on monenlaista metodologista ja muuta puutetta löydettävissä, kenties koko teorian kumoaviakin ongelmia, että rohkeasti vain kritiikkiä tulemaan.

Se ongelmahan tässä ainakin on, että muiden kuin arvoyhtiöiden ja pienten yhtiöiden anomalian osalta aineistoa on liian vähän, jopa vain alle kolmelta vuodelta tässä vaiheessa.
Nämä tiedot on katsottu jo toteutuneista tuotoista, mielenkiintoista olisi myös tutkia tangenttisalkkuja, jotka on muodostettu tulevaisuutta varten.

Loppuun vielä havainnollistava kuva siitä, miten pienyhtiöiden tuottoetumatka olisi kaventunut osana tangenttiportfoliota vs. vain osakeryhmiä vertailtaessa.

vertailukayrat

Kuva 8. Ylemmässä kuvassa tangenttiportfoliot pienet / suuret yhtiöt + valtionlainat, alemmassa vain pienet vs. suuret yhtiöt. Punainen = pienet, sininen = isot.

Optimoiduissa salkuissa tuottoeroa 38 vuodessa kertynyt 50 000$ pienten hyväksi, kun pelkkien osakeryhmien tuottoero lähes 300 000$ pienten hyväksi.
Ylemmän kuvaajan yhdistelmäsalkut tasapainotettu vuosittain tangenttikokoonpanoonsa.

Vakaan sijoitussalkun rakentaminen, osa 1 – riskit

oxherding_pictures2c_no-_6

Riskinhallintaa

Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä, kertoo vanha sijoittamisen kansanviisaus

Varmasti olemme kaikki kuulleet tuon fraasin, mutta kuinka paikkansapitävä se on? Karkeana yleistyksenä se osuu maaliinsa, mutta tarkemmin katsottuna riskiä voidaan rajoittaa tuottojen kärsimättä. Tässä kirjoitussarjassa käyn läpi sijoittamisen riskejä ja haen parasta tapaa rakentaa mahdollisimman hyvää tuoton ja riskin suhdetta edustava salkku. Tässä ensimmäisessä osassa keskityn riskin ymmärtämiseen, tunnuslukuineen ja määritelmineen.

Riskin määritelmä

Oxfordin sanakirja määritteli vuonna 1655 riskin näin:
” the possibility of loss, injury, or other adverse or unwelcome circumstance; a chance or situation involving such a possibility.”

Eli riski on ei-toivotun tapahtuman mahdollisuus. Sijoittamisesta kyseen ollen ei-toivottua on omaisuuden kehittyminen odotettua huonommin eli yleensä tappiot jopa kaiken menettämiseen asti, mutta myös heikko positiivinenkin tuotto voi olla pettymys.

Rahoitusteorioiden kulmakivi (Moderni portfolioteoria Markowitz, CAPM Sharpe) on olettamus, että ihmiset – jotka muodostavat markkinat tuottoineen – hakevat parasta mahdollista riskin ja tuoton suhdetta. Paras pitkän tähtäimen odotettu tuotto ei siis olisi keskivertosijoittajan tavoitteena, vaan tuotto-odotuksista ollaan valmiita hieman tinkimään, jos näin saadaan laskettua riskiä. Ihmiset ovat siis keskimäärin riskiä vältteleviä eli riskiaversiivisia. Riskineutraalinhan ei tarvitse välittää riskeistä, vaan ainoastaan odotetusta keskituotosta. Riskihakuinen taas on valmis menettämään tuotto-odotuksiaan saadakseen mahdollisuuden lottovoittoon. Uhkapelien suosiosta päätellen melko yleinen lähestymistapa rahaan tuokin.

Näkemys ihmisten tasaisesta riskiaversiivisuudesta on monin paikoin haastettu, mm. behavioristien toimesta, esimerkiksi prospektiteorialla, mutta pääosin riskiaversio tuntuu vallitsevan markkinoilla. Itseäni pidän lähempänä riskineutraalia kuin riskiä välttelevää, mutta mahdollisimman turvallisen pohjasalkun rakentaminen on nähdäkseni edellytys suurelle velkavivulle ja sitä kautta parhaille mahdollisille tuotoille, mutta lisää tästä joskus tulevaisuudessa.

risk

Riskin mittaaminen – volatiliteetti

Tulevaisuutta ja sen tuomia menneestä poikkeavia riskejä emme voi juurikaan ennustaa, joten sijoitusmaailman yleisimmät riskimittarit peilaavat menneisyydestä. Eniten käytetty riskimittari lienee sijoituksen tuottojen keskihajonta, jota sijoitusmaailmassa kutsutaan jostain syystä yleisesti volatiliteetiksi.

Yleensä volatiliteetti {\displaystyle \sigma } mitataan vuositasolla. Se voidaan laskea jakamalla tietyn aikavälin tuottojen keskihajonta {\displaystyle \sigma _{SD}} aikavälin vuosissa mitatun pituuden P neliöjuurella:

{\displaystyle \sigma ={\sigma _{SD} \over {\sqrt {P}}}}. (wikipedia)

Siis mitä suurempi volatiliteetti, sen voimakkaammin kyseisen sijoituksen tuotot vaihtelevat tuottojen keskiarvon ympärillä. Keskihajonta kertoo vaihtelun, jonka sisään heilunta mahtuu 68%:ia kerroista. Esimerkiksi jos kyseessä keskimäärin 10% vuodessa tuottanut osake, jonka volatiliteetti 20%/v (1 keskihajonta), niin n.2/3 vuosista sen tuotot ovat olleet välillä -10%-+30%. Kahden keskihajonnan sisälle (10% +- 20% x 2) tuoton taas pitäisi jäädä n.98%:n varmuudella eli tässä tapauksessa välillä -30%-+50%/v liikuttaisiin lähes aina. Jos sijoittaja siis uskoo kestävänsä harvinaisia -30% romahduksia vastineeksi +10%/v keskituotolle, niin 20% volatiliteetti olisi hyväksyttävä. Huom! koska normaalijakauma ei pörssissä päde täydellisesti, on tuo +2 keskihajonnan päähän osumisen riski jonkun verran suurempi kuin 2%.

Mitään takeitahan volatiliteetin laskeminen ei tietenkään tulevasta anna, mutta jonkunlainen ennustearvo sillä on. Noh, hakiessani kättä pidempää väitteeni taakse, löysin Henri Sipilän tutkielman, jonka mukaan historiallisen volatiliteetin ennustearvo on olematon. Tutkielmassa oli kuitenkin kyse FTSE 100-indeksin volatiliteetin ennustamisesta, ei siis eri osakkeiden, instrumenttien ja indeksien volatiliteettien vertailusta toisiinsa. Väitän kuitenkin menneen volatiliteetin ennustavan tulevaa, kun vertaillaan eri sijoituskohteita toisiinsa. Esimerkiksi S&P 500 tullee olemaan yksi maailman vakaimmista indekseistä jatkossakin ja Helsingin pörssi taas melko epävakaa jo pienuutensakin vuoksi. Tämän tutkimisesta syntyikin aihe johonkin tulevaisuuden blogaukseen.

Volatiliteetin heikkoja puolia ovat mm. se, että se mittaa yhtälailla heiluntaa ylös- kuin alaspäin. Juuri kukaanhan tuskin saa sydäriä sijoitustensa arvon kasvusta, vaikka yliarvostuksen mörkö siinä piileekin.
Toinen volatiliteetin heikkous on suuri vaihtelu sen mukaan miltä ajalta sitä lasketaan? Jos lasketaan viimeisen 10 vuoden ajan volatiliteettia, niin mukaan tulee vuoden 2008 pörssiromahdus ja volatiliteettiluvut ovat huomattavasti suurempia kuin vaikka viimeisen 5 vuoden ajalta. Itse suosittelen vuoden 2008 ottamista mukaan kaikkiin arvioihin tulevasta. Jos siitä olisi selvinnyt, niin olisi selvinnyt pahimmasta mitä pörssissä on nähty sitten  vuoden 1929 ja se alkaa jo riittää turvarajana omalle riskiprofiililleni.

Tärkeä volatiliteetin heikkous riskimittarina on Investopedian mukaan siinä, etteivät pörssin tuotot noudata täydellisesti normaalijakaumaa, johon keskihajonta perustuu. Todellisuudessa tuotot ovat useammin lähellä keskiarvoa ja ääripäissä kuin välimaastossa. Riski äärimmäisille romahduksille on siis selvästi suurempi kuin aiemmin normaalijakauman perusteella esitin.

Volatiliteetista johdettu toinen riskin tunnusluku on beta, millä mitataan tuoton heiluntaa suhteessa markkinaan.

Volatiliteetin polkuvaikutus tuottoihin

Yksi volatiliteetin aiheuttama erikoisuus ovat sen pidemmällä aikavälillä nakertamat tuotot. Vaikka vuotuisten tuottojen keskiarvo olisi sama, niin suurempi volatiliteetti syö yhteistuottoa. Esimerkin salkku A tuottaa tasaisesti 10% vuodessa, salkku B:n vuosituottojen keskiarvo on sama 10%, mutta lopputulos aivan eri johtuen volatiliteetista

Salkku A: 100€ x 1,1 x 1,1 x 1,1 x 1,1 x 1,1 = 161€

Salkku B: 100e x 1,1 x 0,9 x 1,3 x 0,8 x 1,4 = 144,144€, tuottojen keskiarvo 10%/v, mutta yhteistuottoa n.7,6%/v (100€ x 1,076^5 = n.144€)

Tämä polkuvaikutus on yksi syy riskineutraalillekin vältellä volatiliteettia.

Riskin mittaaminen – Value at risk

VaR (Value at Risk) VaR on yksi uusimmista tavoista mitata sijoitussalkun kokonaisriskiä. Se kertoo tietyllä todennäköisyydellä tietyssä ajassa rahamäärän, jonka verran sijoitussalkun arvo voi laskea. Käytössä erityisesti pankkien ja vakuutusyhtiöiden riskienhallinnassa.” – Mika Vaihekoski, Turun kauppakorkeakoulun professori. Linkki.

Value at Risk ei ole mikään yksittäinen tapa laskea riskiä, vaan se voidaan laskea useammilla eri tavoilla. Investopedia esittelee kolme tapaa:

  1. Historiaan perustuva arvio. Katsotaan kuinka usein pahimpia kurssilaskuja on tapahtunut ja mikä sen perusteella on todennäköisyys romahdukselle tulevaisuudessa.
  2. Varianssi-kovarianssi – mentelmä. Olettaa tuottojen seuraavan normaalijakaumaa, joka lasketaan menneisyyden perusteella. Tässä varmaan törmätään samoihin paksujen häntien ongelmiin kuin volatiliteetinkin kanssa arvioitaessa.
  3. Monte Carlo – simulaatio. Simuloidaan riittävän monta, esimerkiksi 100 tai jopa 1000 tapahtumaketjua annetuilla todennäköisyyksillä ja arvioidaan siitä tulevien romahdusten riskejä. Itse olen pitänyt tästä mallista, joskaan en vielä ole itse näitä laskenut, vaan käyttänyt mm. Portfoliovisualizeria apuna.

Riskin mittaaminen – Maximum drawdown / suurin romahdus

Suurin historiassa tai valitulla aikavälillä tapahtunut tai odotettavissa oleva romahdus. Ehkä tärkein riskimittari, sillä ei ainakaan minua hirveästi pelota salkun keskimääräinen heiluminen +/-10% välillä sen sijaan, että se heiluisi +/-5%:ssa. Sen sijaan pahimman romahduksen 100% ja 50%:n välillä on jo huomattava ero useimpien mielestä. Jo mahdollisuus vaihtaa 50% romahdukset 25%:n alamäkiin saisi minut luopumaan osasta pitkän aikavälin tuottoja.
Tällekään ei kai ole mitään yhtä laskutapaa, itse katson historiasta pahimmat romahdukset ja arvioin miten salkkuni olisi niistä selvinnyt. Vuosi 2008 on yleensä se paras benchmark.
Yleensä volatiliteetti ja beta näyttävät korreloivan vahvasti suurimpien drawdownien kanssa, mikä onkin mielestäni tärkein syy pyrkiä matalan volatiliteetin salkkuun, ei siis niinkään se arkisen pikkuheilunnan (1%, 5% tai 10%) tasoittaminen.


money-flower


Näin ensimmäisen varsinaisen blogauksen jälkeen täytyy sanoa, että yllätyksenä tuli aiheenrajauksen vaikeus. Tästähän tuli pitkä kuin nälkävuosi, vaikka rajasin 90% alkuperäisestä kirjoitussuunnitelmastani pois. Lisäksi tuli lähdettyä opettamaan perusteita, vaikka en tässä itsekään mikään ammattilainen ole. Mitään vastuutahan en ”opetuksistani” ota.

Käsittelemättä jäivät vielä riskien taustasyyt, kuten markkina-, liiketoiminta-, korko-, inflaatio- ja likviditeettiriskit, ehkä joskus niistä lisää, vaikkakaan ne eivät ehkä ole niin olennaisia minulle kuin osakepoimijoille.

Lähteitä etsiessä tuli taas opittua uutta, mm. volatiliteetin ennustamisesta, josta ehkä joskus lisää, tähän ei nyt ehkä ollut tarkoituksenmukaista sisällyttää yhtään enempää tavaraa. Lisäksi tässä oppi aiheenrajauksesta ja kirjoittamisesta, mistä lienee hyötyä mm. opinnäytetyötä ja gradua toivottavasti lähiaikoina kirjoittaessani. Viimeisenä tästä oppi, että aikaahan tähän meni tuntitolkulla, vaikka ajattelin tunnissa pyöräyttäväni tekstin nettiin.

Kiitos tänne asti jaksamisesta jälleen!

– J

Tarina ahneen sijoittajan riskillä rikastumisesta alkaa

Avainsanat

, , ,

Tervetuloa lukemaan blogiani toivottava lukijani!

Blogini tarkoituksena on kuvailla sijoitusstrategiaani ja seurata menestystäni kohti silmittömiä rikkauksia. Toivon, että blogin kautta herää hedelmällisiä keskusteluja, joista osallistujat pääsevät oppimaan uutta ja kehittymään sijoittajina.
Toinen motiivini aloittaa kirjoittaminen on blogin toimiminen sijoituspäiväkirjana itsellenikin. Tänne saan uskoakseni kirjoitettua ylös ja näin lyötyä itseni kanssa lukkoon strategiani tarkemmat ja yksityiskohtaiset säännöt. Tällä hetkellä mielessäni on vasta summittaisia suuntaviivoja parhaista menetelmistä, joten ensimmäisien blogauksieni aiheena tuleekin olemaan salkun kokoonpanon pohdintaa, velka-asteen määrittelyä ja momentum-sääntöjen luomista ja näihin liittyvistä tutkimuksista, työkaluista ja historiasta keskustelemista.
Kolmantena toiveikkaana motiivina pidän työtarjouksien kalastelua investointipankeilta, kunhan sijoitusstrategiastani alkaa olla mykistäviä näyttöjä 😉

Suunnitelman ja välineiden hahmotelma

Alustava suunnitelmani on kasata mahdollisimman hyvää, turvallista riskikorjattua tuottoa tuova salkku, jota sitten vivutan velalla niin paljon kuin sielu sietää, ja sehän kyllä tuntuu sietävän hyvinkin paljon, hyvänä aikana ehkä jopa kymmenkertaista vipua!

Välineinä vakaan pohjasalkun luomiseen aion käyttää vakaita indeksejä ja eri omaisuusluokkia, joiden keskinäinen korrelaatio on vähäistä ellei negatiivista ja muodostavat näin mahdollisimman tehokkaan riskikorjatun salkun. Lisäksi momentumin ja volatiliteetin käyttö tullee mukaan riskinhallinnan työkalupakkiin.
Velkavivun saamiseksi suunnitelmissa on käyttää pankkien tarjoamia margin-luottoja, mahdollisesti sijoituslainaa asuntoja vastaan, normaalia asuntolainaa, johdannaisia sekä 2-3 x vivutettuja ETF:iä.
Strategiaani ei näillä näkymin mahdu osakepoiminta yksittäisien osakkeiden korkean volatiliteetin takia, enkä myöskään usko pystyväni kovin hyvin ennustamaan tulevaa, joten spekulaatiot jäävät varmaan vähiin, lukuunottamatta momentum- ja volatiliteetti-signaalien lukemista.

debt-1500774_640

Itse olen nuorekkaan ja keski-iän välimaastoon ehtinyt, parhaimmillaan taaperon koti-isänä ja rahoituksen opiskelijana päivilleni parhaita tuottoja hakeva harrastelijasijoittaja.

Hienoa, jos pääsit tänne asti, uskoakseni ainutlaatuinen saavutus!
Toivottavasti meillä, tai ainakin minulla, on jatkossa useita hienoja hetkiä blogin ja siihen liittyvän sijoitusharrastuksen parissa.

Lopussa vaikein osuus, Sijoitussonnin on tarkoitus olla kuvaava nimi riskihakuiselle ja kurssinousuun uskovalle sijoitustyylilleni, mutta enhän minä ala sonnina tekstejäni allekirjoittamaan. Anonyymiudestakin ainakin toistaiseksi pyrin puolittain pitämään kiinni, joten:

– J